Huh, alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä jotka kirjoittavat kerralla viikon blogipostaukset valmiiksi. Aika ei taaskaan tunnu riittävän mihinkään ja silloin kun olisi aikaa kirjoittaa blogiin, on kello jo niin paljon ettei silmät meinaa pysyä enää auki. Mä en tosin hirveästi tykkää harrastaa sitä että kirjoittaisin postaukset valmiiksi koska eihän sitä voi ennalta tietää mitä minäkin päivänä tapahtuu ja mistä ja millä tyylillä milloinkin huvittaa kirjoittaa. Vaikka noh, epäilen kyllä vahvasti että tätä blogia pelkästään tekstien takia seurattaisiin, kirjoittaminen kun ei ikinä ole ollut meikäläiselle se kaikista luontevin ilmaisumuoto. Sen takia pyrinkin yleensä pitämään tekstit suht lyhyinä ja satsaamaan kuviin.
Juuri tällä hetkellä eivät fiilikset ole kovin katossa, väsyttää ja harmittaa eilinen ratsastustunti joka meni vähän penkin alle. On se kyllä jännä kuinka sitä helpommin muistaa ne epäonnistumiset kuin onnistumiset. Vaikka olisi viisi onnistunutta ratsastustuntia peräjälkeen ja sitten tulee se yksi huono niin kaikki ne hyvät tuppaavat unohtumaan ja se huono kokemus jää mieleen pyörimään. Tämä pätee tietysti muuallakin elämässä. Mulla ainakin on vielä oppimista sen suhteen, että yrittäisi keskittyä niihin hyviin hetkiin eikä jäädä vatvomaan niitä huonoja.
Mutta hei, onneksi on punainen takki joka piristää! :)
(ja myöskin se tosiasia että huomenna alkaa viikonloppu!)
_____________________________________
takki - dixi coat (kirppis)
neule - seppälä
hame - new yorker
laukku - o.i.s
nilkkurit - h&m
kello - yves camani
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti